Pääsykoe | 08.05.2015

Ennen pääsykoetta olin jo käynyt haastattelussa Heinolan toimipisteessä (Turvallisuusvalvoja). Haastattelu meni mielestäni hyvin ja samalla muutin lennosta hakutoivejärjestystäni jättämällä pintakäsittelyn kokoaan pois vaihtoehdoistani.

Alkuperäinen suunnitelmani oli Pintakäsittely > Turvallisuusvalvoja > Verhoilija, mutta haastattelun jälkeen se muuttui muotoon Turvallisuusvalvoja > Verhoilija. Verhoilun pääsykokeeseen kuuluvassa haastattelussa mainitsin myös asiasta ja uskon, että se vaikutti valintaani VERH15VI luokalle.

Vipusenkadulle saapuessani tilanne oli mielestäni hiukan jopa kaoottinen. Yhtenä syynä oli verhoilu- ja sisustusalan niputtaminen yhden nimikkeen alle. Kaikki kun eivät edes tienneet että kumpaan linjaan olivat hakemassa. Tilanteessa oli myös yksi pelastava tekijä, kun paikalle saapui vanha työkaveri jonka kanssa sitten pääsi vaihtamaan kuulumisia ja kävi ilmi että molemmat olimme hakemassa samalle koulutuslinjalle.

Pääsykokeeseen kuului yksi tehtävä ja henkilökohtaiset haastattelut kaikille hakijoille.

Alussa pää löi tyhjää ja enempi tuli oikeastaan katseltua vain luokkatiloja ja kuunneltua puheensorinaa. Pieni paniikki siinä myös iski kun aloin miettimään, että mitenkäs sitten jos minut valitaan ja koko luokka onkin jotain 15 kesäisiä lissuja täynnä. Kolmeakymmentä ikävuotta puskeva ambivertti kun olen, niin tuollainen tilanne voisi ehkä mennä hiukan otsalohkoon.

Aloitin piirtämällä ensin yksityiskohtaisen suunnitelman mittoineen. Se että oliko se oikeaoppista teknistä piirtämistä en mene vannomaan, mutta itselle tuo piirtotapa on tullut osaksi normaalia päiväjärjestystä kun jotain pitää suunnitella / piirtää.

Seuraavana piti sitten aloittaa askartelu. Tarkan suunnitelman takia tämä vaihe eteni varsin sujuvasti.
Osa kävi välissä syömässä Vipusenkadun ruokalassa. Itse päätin skipata tämän vaiheen koska halusin vain saada askartelutehtävän tehtyä ja päästä kotiin. Silloin taisin syödä kotona makaroonilaatikkoa :P Yksi toisensa jälkeen ihmisiä alkoi poistumaan tilaisuudesta ja kun itse sain viimein luomukseni valmiiksi puoli kahdelta olin väsynyt, nälkäinen ja helpottunut. Sitten ei ollut muuta tehtävissä kuin odotella ja toivoa, että kuulen Heinolasta tai Vipusenkadulta hyviä uutisia.

 Kirjeita pamahteli sitten postilaatikosta n. kuukauden kuluttua pääsykokeesta. Ensin tottakai tuli hylsyt mikä vähän säikäytti. Mutta seuraavana päivänä tuli myös hyväksyntäkirje perille.